Pääsiäisen jälkeen matkaamme Norjaan hyvien ystävien luokse ja löysimmekin vanhan valokuvan edelliseltä vierailulta vuonna 2000 (myös pääsiäisenä otettu). Kuvassa ovat lähes kaikki lapset mukana. Paikka taisi olla Kvitfjäll (Helge muistanee). Kuten me suomalaiset myös norjalaiset liikkuvat paljon luonnossa. Tällä kertaa kuitenkin käymme uudessa oopperatalossa Oslossa ja vietämme yhdessä iltaa pitkästä aikaa. Keskusteltavaa on todella paljon. Tuoreita kuvia saadaan huhtikuussa.
After the easter holidays we will travel to Norway to visit our old friends. Enclosed is an old picture from our last visit in 2000, also easter time, where almost all the children are shown. The venue was propably Kvitjäll but Hege would know better. Like us Finns also the norwegians like open air activities but this time we will visit the new opera house in Oslo and spend time together talking through all the bygone years. Fresh pictures available later in april.
Tänään Kinopalatsissa lähetettiin uusintana Riccardo Zandonain ooppera FRANCESCA da RIMINI joka on säveltäjän tunnetuin sävellys ja sitä pidetään yleisesti yhtenä italialaisen oopperan helmenä. Musiikkia verrataan mm. Pucchiniin. Meillekin musiikki välittyi kevyen alun jälkeen miellyttävänä ja se vahvistui esityksen edetessä. Kokonaisuutena produktiota oli helppo seurata, juonessa pysyi mukana, lavastus oli näyttävä ja upeasti kirjailtu art nuevo tyyppinen puvustus edeltävältä tuotantokaudelta 27 vuoden takaa. Päänäyttelijät Eva-Maria Westbroek (Francesca) ja Marcello Giordani (Paolo) suoriutuivat rooleistaan mukavasti ja aika ajoin kuulimme komeita ja vaativiakin aarioita.
Today our local movie theatre repeated the opera FRANCESCA da RIMINI (New York Metropolitan) by Riccardo Zandonain. This work is the composers best known work and appreciated as one of the most outstanding pearls in italian opera. The music is compared with that of e.g. Puccini. After a more facile start we experienced a stronger musical performance. As a whole the production and its storyline was easy to follow, the staging ambitious and the gorgeously decorated dresses in art nuevo style from the previous season dating back 27 years. The leading performers Eva-Maria Westbroek (Francesca) and Marcello Giordani (Paolo) performed well and from time to time we heard beautiful and more demanding arias.
Työkaveri Mariannasta tuli tänään komean pojan täti. Sitä juhlistaaksemme nautimme ruoaksi Mariannan kanapastaa.
Suikaloidut broilerin rintafiléet paistettiin kevyesti sipulin, valkosipulin, chilin ja sahramin kera. Mukaan loraus kermaa ja kasvisfondia. Luomusitruunan kuori raastettiin ja joukkoon puristettiin sitruunan mehu. Paistoksen joukkoon lisättiin sitruunakupillinen, raastettu tuore inkivääri ja luomuhunaja. Lopuksi joukkoon vielä runsaasti tuoretta parmesanraastetta, kreikkalaista jogurttia sekä basilikaa. Tämä kastike sekoitettiin keitetyn ja valutetun Farfalle-pastan joukkoon. NAM-NAM!
Jälkiruoaksi jätskiä, marenkia ja piparia.
Teija´s colleague Marianna today became an aunt to a handsome baby boy. To celebrate this occasion we prepared her delicious chicken pasta.
The shredded breast filées were slightly roasted together with onion, garlic, chili and saffron. We also added some cream and vegetable fond. Then the skin of an organic lemon was grated separately in a cup together with the juice of a lemon. After a while this cup with lemon was added together with fresh grated ginger and organic honey. Finally we added plenty of grated parmesan, greek yoghurt and basil. This sauce was mixed with boiled Farfalle-pasta. YAMMY-YAMMY!!!
A typical working day dessert consisted of icecream, meringue bits and this time also a biscuit anticipating the easter holidays.
Tämä Bocellin konsertti oli välityksessä myös elokuvateattereiden kautta ja koska olemme tottuneet vastaaviin Metropolitanin oopperaesityksiin halusimme nähdä myös tämän Portofiinossa taltioidun esityksen. Tunnelman takasi paitsi Bocellin ihanat laulut ja upeat Portofinon maisemat myös kauniisti valaistu satama. Tammikuussa julkaistu musiikki-CD PASSIONE sisältää myös, ainakin meille, uusia kappaleita. Esimerkiksi "Champagne" jäi meillä mieleen.
Portofiino on superjulkkisten suosima lomapaikka lähellä Genovaa Italiassa. Paikan päällä konserttia katsomassa näytti olevan mm. Paul Anka ja Sir Michael Cain.
This concert by Bocelli in Portofino was also distributed through cinemas and as we have watched similar transmissions from the MET Opera in New York we wanted to experience also Bocelli this same way. The atmosphere was sensational not only because of Bocellis performance but also the beautiful scenery of Portofino and the illumination of the harbour there on a clear summer evening. The music-CD PASSIONE published in January contains also (at least to us) new songs, e.g. "Champagne" that we enjoyed.
Portofino, near Genua in Italy, is favoured by the jet set. Among the audience we could see at least Paul Anka and Sir Michael Cain.
Tämän viikon menun saneli pakastimen tyhjennys. Lauantaina kokeilimme taas uutta versiota välimeren kalakeitosta. Liemenä valkoviini, murskattu tomaatti ja kalafondi. Siihen lisättiin sipulia, valkosipulia, porkkanaa ja tuoretta fenkolia. Hyvän aikaa muhittuaan nämä saivat seurakseen kalan, mustekalan, jättikatkarapuja ja kampasimpukoita. Keitto oli ruokaisa ja maultaan jo aika lähellä sitä mihin pyrimme.
Sunnuntaina oli vuorossa helmikana. Nopean pannulla paistamisen jälkeen helmikanan rinnat laitettiin uunivuokaan perunalohkojen, porkkanan, paprikan, salottisipulien, sitruunalohkojen ja valkosipulin seuraksi. Päälle valutettiin valkoviinistä, tuoreesta timjamista ja rosmariinista kiehautettu liemi. Tunti uunissa ja voi sitä nautintoa. Mielessä on kuitenkin oma tarkistettu resepti josta lisää myöhemmin. Jälkiruokana tuoretta ananasta rommihippusen ja marengin kanssa.
WELCOME TO ALL OUR INTERNATIONAL READERS
Due to the increased number of foreign readers we are now also writing a synopsis on our texts also in english.
Our menu for this weekend was compelled by the need to make some space in our freezer. On SATURDAY we tried out another version of a mediterranean fish soup. The consommé consisted of white wine, crushed tomatoes and a fish stock. We then added onions, garlic, carrots and fresh fennel. Having simmered for quite some time we then added fish, calamari, giant shrimps and scallops. The soup was by taste and composition very close to what we try to achieve.
on SUNDAY we prepared guinea fowl. After a quick turn in the saucepan the guinea fowl breasts were placed in a casserole together with potato wedges, carrot, red pepper, shallots, lemon wedges and garlic. On top of this we poured a consommé of white whine, fresh thyme and rosemary. One hour in the owen and what a delight! Nevertheless we have in our minds our own adjusted recipe, but more on this later. As dessert fresh pineapple with a hint of rhum and sprinkled meringue.
Välimeren kalakeitto ja ciabatta valkoviinin kera. A mediterranean fish soup with ciabatta bread and white wine.
Helmikana matkalla uuniin. The guinea fowl on its way to the owen.
Perjantai-illan ratoksi kävimme konserttitalolla kuuntelemassa Ravelia, Tsaikovskia ja Madetojaa. Konsertin aloittanut Ravelin Pavane (hidas tanssi) kuolleen prinsessan muistolle ("Pavane pour une infante défunte") tarjosi heti kättelyssä rauhoittavan musiikkinautinnon. Tämän jälkeen estradille saapui unkarilainen viulutaiteilija Kristof Barati Lady Harmsworthin (Stradivarius vuodelta 1703) kanssa. Barati taikoi leidistään ällistyttävällä teknisellä osaamisellaan musiikillisen onnentunnelatauksen toteuttaessaan Tsaikovskin tunnetun viulukonserton D-duuri op. 35. Esityksen jälkeen jäyhä suomalainen konserttiyleisö huusi seisaaltaan bravoota.
Puoliajan jälkeen siirryimme kuuntelemaan Madetojan viimeiseksi jäänyttä kolmatta sinfoniaa.
Kapellimestarina toimi kansainvälisimpiä nuoria kykyjämme Sasha Mäkilä joka tällä hetkellä toimii Mikkelin kaupunginorkesterin ylikapellimestarina.
Tämän illan konsertti oli tällä kaudella monesta tähän asti kuulemastamme hyvästä konsertista mahdollisesti paras.
Kuvassa keskellä Sasha Mäkilä ja Kristof Barati.
Eilen sunnuntaina kävimme tutustumassa Ricken ja Anittan uuteen kotiin Somerolla johon muuttivat lapsineen tammikuussa. Erittäin tilava rakennus on kahdessa kerroksessa ja he ovat lyhyessä ajassa loihtineet itselleen kodikkaan kokonaisuuden jossa lapsilla nyt omat runsaat tilat. Useassa huoneessa on puulämmitysmahdollisuus jota olivat hakeneetkin. Alkuperäinen rakennus on 1850-luvulta, mutta salin lisäsiipi tältä vuosisadalta. Pidimme erityisesti tästä tilasta. Katso kuva. Piha on tasainen ja puutarhassa on useita omenapuita ja marjapensaita. Mitä muuta lumen alta paljastuu näemme keväällä. Odottelemme kutsua kevättalkoisiin. Ricke taisi luvata lämmittää pihasaunan. Emilkin on kuulema jo saanut tuntumaa halonhakkuuseen joten eiköhän se sauna lämpiä jos vaikka isäntä olisi kiireinen muussa touhussa. Petra odottaa pääsiäispupua joka jättää pääsiäisherkkuja tyynyn alle. Tomilla on kaksi tyynyä.
Kotimatkalla ajoimme pätkän Hämeen Härkätietä josta yksi kuva alla. Muistimme säätää valkotasapainon. Ensi kesänä Härkätiestä sitten enemmän.
Kiinnostuksemme erilaisiin mausteisiin ja yrtteihin on aina vaan lisääntynyt. Tämä ei tarkoita, että kaiken pitää olla tulista vaan etsimme hienoja makuyhdistelmiä. Tästä syystä olemmekin ihastuneet mm. intialaiseen ruokaan. Tämän viikonlopun ruokakokeilua varten haimme karitsan paahtopaistia joka oli tarjouksessa. Yrteistä listalla oli minttu ja korianteri ja mausteista tuore inkivääri, kurkuma, juustokumina, chili, jauhettu korianteri sekä valkosipuli. Oudoin ostettava oli RAAKA papaija.
Näistä aineksista valmistimme mausteisen lammastikan. Lihat kuutioitiin ja raaka papaija soseutettiin ja sose käytettiin lihakuutioiden marinoimiseen (3 tuntia). Kypsä papaija olisi tehnyt ruoasta liian äitelän. Sillä välin kaikki mausteet sekoitettiin jogurttiin ja tähän lisättiin sitten marinoitunut liha. Tämä kaikki kuumalle pannulle paistumaan ja tarjolle salaatin, retiisin, sipulin, naanleivän sekä mintturaitan kanssa.
Mausteiden määrästä huolimatta ruoka tuntui miedolta josta syystä lisäsimme siihen vielä jonkin verran garam masalaa. Lopputulos oli odotetun maukas ja riisin korvaava runsas salaatti kevensi sopivasti.
Tämän viikon aiheena olkoot vaikka HDR (high dynamic range) valokuvaaminen jota Tomi ja Mathias kokeilivat Prahassa ja jota Tomi testasi uudelleen Turussa tällä viikolla. Kyse on siitä, että otetaan esim 3 kuvaa eri valotuksilla ja yhdistetään ne sitten yhdeksi valokuvaksi joka sulkee pois ylivalottuneita ja varjoisimpia osia parhaan mahdollisen kuvan saamiseksi. Kuvat voivat olla varsin lähellä todellista näkymää tai sitten lisätä kuvaan voimakkaita kontrasteja joka tekee siitä hieman "satumaisen". Kuvankäsittelyohjelmilla kuvaaja voi loihtia sellaisen kuvan jonka parhaaksi näkee kuhunkin tilanteeseen sopivaksi. Toistaiseksi olemme ottaneet HDR kuvia kameran omalla ohjelmalla, mutta nyt on harkittava siirtymistä manuaaliseen työskentelyyn. Uuden kuvankäsittelyohjelman hankkiminen on siksi tullut ajankohtaiseksi (Photomatix?). Alla HDR kuva lempparihuoneestamme.
Tomi kävi Mathiaksen kanssa helmikuisessa Prahassa yhteisellä kuvausmatkalla. Skotlanti sai toistaiseksi odottaa. Praha täytti kaikki odotuksemme sillä kuvattavaa riitti pelkästään vanhassa kaupunginosassa sekä Prahan linnan ja katedraalin tuntumassa yllin kyllin kolmeksi päiväksi. Teimme aluksi 3,5 tunnin kiertoajelun tutustuaksemme kaupunkiin ja saadaksemme käsityksen kuvattavista kohteista. Sitä ennen ehdimme torilta ostaa possua vartaasta - Mathiakselle lankesi isompi osa eli noin 250 gramman pala. Kuvauksissa meitä avusti alan ammattilainen (Ivan) jolta saimme vinkkejä itse kuvaukseen sekä kuvattaviin kohteisiin ja kuvakulmiin. Opimme paljon uusia asioita mm. HDR kuvausta, manuaalista kuvaamista ja harjoittelimme shutter speediä ratikoilla. Ratikoihin täytyy kyllä vielä palata, mutta muuten olemme varsin tyytyväisiä kuvasaldoon. Alla HDR kuva vanhan kaupunginosan astronomisesta kellosta ja torista. Hotellimme (Merchant's Yard) sijaitsi aivan kulman takana ja voimme suositella tätä hotellia. Rauhallinen tasokas yösija!
Toisessa kuvassa vietämme viimeistä iltaa Prahassa Seven Angels nimisessä ravintolassa jossa nautimme paikallista (raskaanpuoleista, mutta hyvää) ruokaa. Lopuksi tilasimme "pienen" lasin konjakkia.
Kiitokset Mathiakselle mukavasta matkaseurasta. Yhdessä oli kiva liikkua ja Mathiaksen "kuvaustekniikka" tarjosi uusia vinkkejä Tomillekin.
Eilen oli vuorossa Metropolitanin encore lähetys oopperasta Rigoletto johon olimme hyvissä ajoin varanneet liput kun emme olleet aikaisemmin tätä Verdin säveltämää teosta nähneet. Tiedossa oli, että kyse on uudesta produktiosta josta vastasi Broadwaylla työskentelävä Michael Mayer. Hän yhdisti oopperan juonen 60-luvun Las Vegasin elämään. Hän sai tähän Metropolitanin suostumuksen luvattuaan pidättäytyä alkuperäisessä libretossa. Ennen esitystä luimme New York Timesin arvostelun produktiosta ja se ei antanut pelkästään suitsutusta. Musiikki oli aitoa Verdiä ja esiintyjät onnistuivat vaikeassa tehtävässään mielestämme kohtuullisesti. Haastetta tuotti erikoinen sovitus. Meidänkin mielestämme aidon libreton yhdistäminen 60-luvun Las Vegasiin täytyy olla vähintäin haasteellista ja olisi vaatinut enemmän pohdintaa jotta esityksestä olisi saatu saumaton. Nyt se jäi erillisten vain löyhästi toisiinsa liittyvien tapahtumien ketjuksi. No, emme toisaalta ole nähnet perintäistä versiota Rigoletosta joten havainnointimme perustuu siihen olettamukseen, että perinteinen versio olisi ehjempi kokonaisuus.
Kuvassa Renée Flemming haastattelee "Rigolettoa" jota esitti baritoni Zeljko Lusic.
Lukijoiden pyynnöstä välillä taas aiheena ruoka. Katkarapukeittojakin voi ilmeisesti olla monenlaisia huolimatta siitä, että näyttävät samanlaisilta. Tämän keiton ohjeen löysimme Kodin Kuvalehdestä. Keittoon laitettiin paprikaa, tomaattia, sipulia, valkosipulia, perunaa, chiliä, valkoviiniä ja kermaa; niin ja tietenkin runsaasti katkarapuja. Mausteina kalaliemi ja hummerifondi toivat muutenkin maukkaaseen keittoon tuhdin kalaisan maun. NAM!!!
Tänään oli vuorossa Turun filharmonisen orkesterin konsertti "Tuplattuna" jossa ensin kuulimme tutun alkusoiton oopperasta Figaron häät. Illan solisteina olivat Anna-Liisa Bezrodny (viulu) ja Samuli Peltonen (sello) jotka ensimmäisen puoliajan aikana soittivat Johannes Brahmsin konserton viululle ja sellolle. Musiikki oli intensiivistä vuorokeskustelua näiden kahden soittimen välillä, jota orkesteri täydensi mahtipontisella mukaantulolla. Teija ihastui erityisesti vuonna 2011 Sibelius-Akatemiasta (Noraksen luokalta) valmistuneeseen nuoreen sellistiin Samuli Peltoseen. Peltonen eläytyi musiikkiin vahvasti mikä kuului soitossa ja onnistuneessa yhteistyössä viulistin kanssa. Tomi on noteerannut alkuvuoden aikana useat taitavat nuoret muusikot jotka ilmeisesti Segerstam on onnistunut tuomaan Turkuun. Kevään aikana on useita poikkeuksellisen mielenkiintoisia konsertteja.
Virolainen kapellimestari Mikk Murdvee oli taas napakymppi valinta. Välitön, huomaavainen ja iloinen maestro johti orkesteriaan sujuvasti ja tottuneesti.
Olimme valinneet tämän päivän jälkiruoaksi BUDINO DI RICOTTA'n eli italialaisen juustovanukkaan jossa pääaineena Ricotta-juusto. Juustoa kului noin 350 grammaa. Makua antoi tumma rommi sekä Marsala jälkiruokaviini jota voi lisätä oman maun mukaan ja ainakin reseptin antamaa ohjetta enemmän. Tomusokerilla säädät makeutta MUTTA MUISTA SIIVILÖIDÄ SE massan joukkoon. Tomilta tämä unohtui ja lopputulos oli vähemmän sileä vanukas. Kokkareisen lopputuloksen kruunasi vanukkaan päälle laitettu marenkimurska jolloin kokkareisuus näyttikin ihan luonnolliselta. Toinen vinkki on lisätä vaikka tuoreita marjoja.
Pääruokana oli metsästäjän riistakäristys ja kyytipoikana skotlantilainen olut.
Kuvassa ainekset joita tarvitaan (siivilä kaapissa):
Tänään olimme Turun filharmonisen orkesterin konsertissa, jolle oli annettu otsikko "Perhesyleilyjä". Romanttisen konsertin avasi brittiläisen Edward Elgarin viulukonsertto ja toisella puoliajalla kuulimme Brahmsin hienon "sinfonia-serenadin". Kapellimestarina toimi Teijan mielestä sympaattisen oloinen ruotsalainen Stefan Solyom. Elgarin viulukonserton solistina esiintyi hänen puolisonsa Catherine Manoukian, joka nuoresta iästään huolimatta on esiintynyt paljon isoillakin areenoilla. Teija mieltyi Manoukianin soittotyyliin ja viulun sointiin joka oli oli pehmeä ja herkkä. Erityisesti hennot ylä-äänet soivat kauniisti.
Kaikesta huolimatta Brahms vei kuitenkin voiton. Laajassa ja monipuolisessa sinfonia-serenadissa koko orkesteri teki loistavaa työtä. Tämä teettää sen, että taas käymme musiikkikaupassa.
Catherine Manoukian:
Ensimmäinen vuosikirjamme on ilmestynyt. Tässä ote sisällysluettelosta ja malli yhdestä sivusta. Halukas pääsee tutustumaan kirjaan Ifolorin sivuilla. Kirjassa on yli 100 sivua kuvia eri tapahtumista ja matkoilta, yhteensä satoja kuvia.
Tänään oli kokeiluvuorossa kanipata Toscanalaiseen tapaan. Tomi oli Stockalta ostanut kaksi kanin koipireittä ja neljä pikkuruista filettä. Ohje oli helppo, mukaan pataan laitettiin rosmariinia, valkosipulia, konjakkia, tomaattimurskaa ja oliiveja.
Olemme aikaisemmin tehneet pupupataa serkkuni Arin metsästämästä metsäjäniksestä; se oli tummaa ja riistanmakuista lihaa. Tämänpäiväinen muistutti enemmän broileria?? Koipireisipalassa oli enemmän riistan ominaismakua kuin fileissä, jotka muistuttivat lähinnä broilerisuikaleita. Ruoka oli ihan hyvää, mutta erilaista kuin mitä odotimme. Keski-Euroopan puput ovat sitten varmaankin jotain toista rotua kuin meikäläiset. Alkuruokana söimme thai-keittoa.
Jälkiruoaksi piti olla Cream Ricottaa, mutta koska tomusokeri oli päässyt loppumaan vaihtui se kaupan sitruunakakuksi.
Oopperainnostus on hiljalleen vallannut meidät. Aluksi kävimme useiden vuosien ajan Savonlinnan Oopperajuhlilla haistelemassa siellä vallitsevaa (kansainvälistäkin) tunnelmaa. Pidimme kokemastamme ja mahdollisuuksien mukaan käymme oopperataloissa ulkomaita myöden. Metropolitanin ooppera New Yorkista lähettää satelliitilla suoria lähetyksiä usealle mantereelle. Suomessa Kinopalatsi välittää lähetykset ja olemme ihastuneet myös tähän vaihtoehtoon. Metropolitanin tuotanto on lähes poikkeuksetta erinomaista. Skriinin avulla pääsemme lähelle esiintyjiä joita myös juontajan välityksellä haastatellaan.
Tänään oli vuorossa Donizettin MARIA STUARDA joka kertoo 1500-luvun valtataistelusta Elisabeth I ja Mary Stuartin (Mary Queen of Scots) välillä. Historian useimmat tietänevät. Ooppera rakentuu vahvasti Joyce DiDonaton (Mary) ja etelä-afrikkalaisen Elza van den Heeverin varaan. Ja menestyksellisesti! Heever on meille ennestään tuntematon oopperalaulaja. Jos hän hieman saattaa hävitä DiDonatolle äänellisesti voittaa hän hurmiollisella esiintymiskyvyllään. Teija on kuullut DiDonaton aikaisemminkin, mutta Tomille kerta oli ensimmäinen mutta hän kuuluu nyt suosikkeihin. DiDonato (mezzosopraano) on amerikkalainen, syntynyt 1969, ja esiintyy Metropolitanin lisäksi ainakin Covent Gardenissa, La Scalassa ja Liceussa (Barcelona). Vuonna 2012 hän sai Grammy "Best Classical Vocal Solo" palkinnon. Heever (sopraano) on 33-vuotias joka aloitti uransa 2007 San Fransiscon oopperassa (Don Giovanni). Nykyään hän esiintyy myös Pariisissa, Munchenissa, Wienissä ja Chicagossa. Metropolitanin MARIA STUARDASSA hän siis esiintyy Elisabeth I roolissa ja on saanut lisänimen "The Bold Soprano" koska hän ajoi kaikki hiuksensa saadakseen roolisuorituksensa mahdollisimman hyväksi.
MARIA STUARDA on Metropolitanin ensimmäinen produktio kyseisestä oopperasta ja on sanottava, että emme pettyneet millään osa-alueella. Roolivalinnat, lavastus ja puvustus olivat kaikki ensiluokkaista ja koko tuotanto fantastinen. Teijan kommentti toisesta näytöksestä oli "oli kuin itse olisi ollut mukana tapahtumassa eikä elokuvateatterissa". Suosittelemme lämpimästi jos olette kiinnostuneet oopperasta.
Tänään syntyi ruokapöydässä ajatus ylläpitää säännöllisen epäsäännöllisesti blogia yhteisistä vapaa-ajan harrastustemme kohokohdista. Nähtäväksi jää viekö suurimman osan palstatilasta musiikki, ruoka vaiko matkailu tai esimerkiksi valokuvaus. Ainakin alkusysäyksen tälle antoi tämänpäiväinen jälkiruokamme jota olemme aikaisemmin saaneet nauttia Trattoria Romanassa. Kyse on Sabayonesta joka on alkujaan italialainen jälkiruoka (italiaksi Zabayone) ja erityisen suosittu Argentiinassa, Uruguayssa, Yhdysvaltojen italialaisalueilla ja Ranskassa. Yleensä se nautitaan marjojen tai hedelmien kanssa.
Sabayonen valmistus on tarkkaa puuhaa. Noin 15-20 minuutin keskeytymättömän vatkaamisen lisäksi on koko ajan seurattava ja säädettävä lämpötilaa. Saavuttaessaan 55 asteen lämpötilan lopetetaan hauteen kuumentaminen ja jatketaan vatkaamista kunnes Sabayon on ilmava ja kuohkea. Ennakkoluuloista huolimatta Tomi päätti kokeilla ja onnistuikin kohtalaisen hyvin. Ensi kerralla pitää vatkaamista tehostaa ja varata käsivoimia myös loppurutistukseen. Me nautimme Sabayonen kesäisten mansikoiden kera. Nautitaan muuten HETI kun vatkaaminen on lopetettu.
